Viikkari olisi kelvannut hyvin valita joku ruokintapaikankuvista. Aamu- ja iltavaloja metsäruokinnalla kuitenkin tulee vielä, mutta viikkarivalinta on kerran-elämässä tilanteesta. Aika harvoin olen päässyt kuvaamaan varpushaukkaa saaliin kanssa, mutta että saaliina oli vieläpä harmaapäätikka, sellaista sattumaa tuskin enää tulee vastaan.

Artjärveltä Porlammin suuntaan tien oikealla puolen pienen pellon kohdalla näin peltoa ylittävän haukan, jotain isoa kynsissään roikottaen. Varpushaukka saalinsa kanssa tipahti tien varteen pellolle. Teemu Sirkkala oli mukanani, joten hän pääsi heti aitiopaikalta kuvaamaan haukkaa vielä räpistelevän saaliinsa kera. Kun Teemu oli omansa kuvannut, tungin kuussatasen hänen hartioihinsa tukien ikkunasta ulos. Muutaman hätäisen kuvan otettuani, lähdin kääntämään autoa päästäkseni itse parempiin kuvausasemiin. Haukka nousi samalla ilmaan saaliinsa kanssa, lentäen vähän matkaa auton rinnalla, Teemun laukoessa lentokuvia liikkuvan auton avoimesta ikkunasta. Haukka uupui taas peltoon, joten minullekin piti aueta hyvät kuvausolosuhteet, mutta joku hemmetin irtokoira juoksi metsästä haukan tulosuunnasta hätyyttäen haukan saaliltaan metsään. Tarinan alun voi kuvitella niin, että jo alunperin haukka oli joutunut koiran ajamaksi. Arvatenkaan tikka ei ole ollut aivan hiljaa haukan iskiessä, ja koira taas oli ehkä kiinnostunut metelistä.

Jäimme pienen matkan päähän odottamaan tarinan jatkoa. Tikka oli edelleen pellossa, joten haukka varmaankin palaisi. Aika pian se lensikin hitaasti pellon yli, muttei laskeutunut. Saalistaja jäi pellon reunan haapoihin istumaan, ja istui siinä edelleen puolen tunnin päästä, kun se oli jo selvästi menettänyt mielenkiintonsa saaliin suuntaan. Siinä vaiheessa päätimme mennä katsomaan tikan tilannetta. Vielä hengissä, vaikkakin huonosti, oleva saalis oli piilottanut itsensä hyvin sänkipeltoon. Ei ihme, ettei haukka sitä havainnut ylilennolla. Lopetin tikan kärsimykset, ja jätin sen hyvin näkyville. Toivottavasi haukka vielä palasi täyttämään vatsansa.

Picture of the week is a flock of Common and Arctic Redpolls.

It is very rare that I have got possibility to photograph Sparrow Hawk with its prey (outside of nest site), but to get one with a Grey-headed Woodpecker as a prey is a once in life time opportunity. Unluckily a Dog from nowhere (run from woods) run into place and hawk had to left the prey. Let's hope that Hawk have returned later to finish the meal.