Huhtikuun takatalvinen 21. oli arolintujen päivä Itä-Uusimaalla. Minä kuvasin arokiurun takatalven keräämästä pikkulintujen jättiparvesta Loviisassa ja seurasin arosuohaukan saalistusta samaisesta parvesta. Juha Tuomaala ja Nette Meriluoto olivat palaamassa retkeltä, kun aivan auton editse oli lentänyt arohyyppä - nopeasta tilanteesta huolimatta selvä tapaus. Hyyppää ei kuitenkaan löytynyt uudelleen, vaikka yritystä oli. Ajatus ainakin minulla oli, että arohyyppä oli jatkanut matkaa kohti Sotkamoa, jossa sellainen oli edelliskesän viettänyt.

Sitten 29.5. olin hakemassa paremmin kuvattavaksi aamulla tapaamaani mustaotsalepinkäistä, kun etsintä pysähtyi: kiikarin kuvaan juoksi pitkäkoipinen, päältä vaalea ja mustavatsainen kahlaaja eli arohyyppä. Aivan varmaan sama kuin huhtikuinen Neten ja Juhan havaitsema lintu. Matkaa huhtikuiselle havaintopaikalle on vajaat kolme kilometriä.

Heti ensihavainnosta alkaen ihmeteltiin hyypän asettumisesta aina samaan paikkaan makuulle, pyörien paikallaan kuin hyvää hautoma-asentoa hakien ja nyppien ikään kuin pesän materiaalia ympäriltään. Jotenkin hyvin vahvasti pesintään viitaten. Atlaskoodi olisi nähty hautova emo.

Koskaan ei selvinnyt, oliko arohyypällä pesintä töyhtöhyypän kanssa tai oliko kyseessä tyhjä pesä ja toiminta vain hormonien aikaansaama reaktio. Kävin paikalla useamman kerran. Suurimman osan aikaa arohyyppä vietti pesäkuopalla ajellen välill pois ympäriltään muita lintuja, kerran jopa västäräkin (myös töyhtöhyypällä on vastaavaa käyttäytymistä), paitsi ehkä yksi naaras töyhtöhyyppä sai olla rauhassa lähettyvillä.

Arohyyppän asuttama pelto oli syksyllä kynnetty ja äestetty. Toukokuun lopulla pellosta nousi jo harvakseltaan juolavehnää ja rikkaruohostoa. Totta kait oli arvattava, että pellolle tapahtuisi vielä joku muokkaus - vähintään rikkaruohojen myrkytys, joten maanomistajan/-vuokraajan selvitys olisi pitänyt tehdä. Eräs pellon kohdalla asuva herra tiesi, että pellon omistussuhteet olivat vielä auki, sillä silloisen omistajan viljelyalat olivat myynnissä. Joka tapauksessa arohyypän naapuri lupasi informoida mahdolliselle töihin ryhtyvälle viljelijälle arohyypästä ja sen pesän paikasta, jos työt aloitetaan.

9.6. aamulla 6:30 ajoin paikan ohi matkalla toiseen kohteeseen. Tilanne oli ennallaan. Paluumatkalla olin arohyyppäpellon kohdalla 9:45. Tässä vaiheessa lähes koko pelto oli äestetty traktorin vielä työskennellessä viimeisellä rikkaruohoisella kaistaleella. Arohyyppä juoksenteli ja lennähteli menneellä oletetulla pesäpaikalla hyvin levottomana, ajellen takaa kyntöjäljilla tonkivia naakkoja.

Pysäytin traktorin kertoakseni arohyypästä. Kuski harmitteli kovin, ettei ollut tiennyt tapauksesta - olisi voinut jättää sen osion pellosta muokkaamatta. Lohduttelin häntä ja vähän itseänikin tiedolla siitä, ettei yhtään uutta arohyyppää olisi syntynyt maailmaan, vaikka pelto olisi jäänyt muokkaamatta - ei varmaankaan edes aro x töyhtöhyyppä risteymiä. Viljelijän aikomuksena on kylvää paikalla (jo tänään?) rapsia tai rypsiä - en muista kumpaa.

Traktoria hyypät eivät pelkää, joten hyödynsin traktorin antaman “piilokojun” arohyypän lähestymisessä. Koneesta ei hyyppä tosiaan välittänyt, mutta astumiseni esille, ei suinkaan saanut sitä pelästymään, vaan päinvastoin aiheutti pesiville töyhtöhyypillekkin tutun aggressiivisen lentelyn ympärillämme.

At the end of May, the sociable lapwing, which I found, behaved like it was nesting. In Atlas, the behavior would have received a secure nesting of the code - I don't think it would have worked like that in an empty nest. However, there was no species partner present, so it had most likely mated with a northern lapwing Today the field was cultivated anyway, so nesting was not successful.

Kiitos palautteesta - Thanks of feedback

You can send comments or ask the photographer a question by using the form below. Your comments / questions will be published on the ‘Picture of the week’ page.