Hyvät päätökset syntyvät äkkiä. Lauantaina kello 20:30 jälkeen illalla kirkastui, katsoin netistä Loviisan Orrenngrundin tuulen olevan nollassa, ja vielä kuun nousu- ja laskuajatkin olivat sopivat: noin 21:30 sekä 03:20. Jo vähän ennen kymmentä olin merellä merimetsoluodon tuntumassa. Minulla oli visio kuvata merimetsot pienen kuolleen puun pesiltä vasten kuuta. Muistin saaren väärin, jossa olin tuon karahkan nähnyt, mutta oli sielläkin puu ja merimetsoja puussa - vaikkakin ilman pesiä.

Kuunnousuaika ei ollut ihan optimaalinen. Aurinko oli vielä melko korkella. Kuu näkyisi liian himmeänä sen näyttävään nousuun meren ylle. Tänään olisi parempi, huomenna taas vähän enemmän sopivan myöhäinen. Valitettavasti työ estää paremman täsmäyksen, eikähän niistä tulevien iltojen säistäkään aina tiedä. Toisaalta laskin jo valmiiksi, että laskuaika voisi olla parempi kuvauksiin.

Muuten täysin kirkkaalla taivaalla oli pilvilautta kuunnousun suunnassa. Kun se kuu sitten vihdoin nousi pilvien takaa näkyville, se oli jo liian korkealla taivaalla kuu-taustalla kuviin. Lintusaarta ei voinut riittävästi lähestyä joukkopakoa aiheuttamatta jyrkempää kulmaa hakeakseni. Heitin sitten ankkurin veteen, levitin makuualustan pienen avoveneeni pohjalle, ja levitin makuupussin ylleni. Kameran otin samaan suojaan, koska tulevan yön kosteus tulisi kastelemaan pahasti kaiken taivasalla olevan.

Pieni maininki keinutti mukavasti uneen, mutta vähän väliä oli pakko pompata ylös katsomaan kuvaustilanteiden kehitystä. Samalla siirryin kuun kierron mukaan niin, että kohde pysyi kuun suunnassa. Lintusaaren väki tottui oleiluuni niin, etteivät ne liikkeistäni mitään piitanneet.

Puoli kolmen maissa yöllä kolmen tunnin katkonaisen unen jälkeen nousin ylös. Kuu oli kaartanut lakipisteestään alas juuri sopivaan korkeuteen ja vieläpä aika lailla parhaassa mahdollisessa valoisuudessa. Hankalaa tuo kuvauskohteiden linjaaminen kuitenkin oli. Häiritsevän lähelle saarta ei voinut mennä, ja vene liikkui pienen tuulenvireen mukana liikaa. Aikaikkuna optimaalisiin kuviin jäi aika pieneksi kuun kaartaessa edelleen alaspäin ja toisaalta auringon tuoman valon lisääntymisen himmentäessä kuukiekon suhteellista kirkkautta.

Siinä oli pieni kertomus yhden kuvaussession tapahtumista. Muuten olin kuvaillut lähinnä pihalintuja ja satunnaisesti sarvipöllöpoikuetta. Merellä on nyt hienoa käydä ilta- ja aamuvalot kuvaamassa, mutta muuten tämä keskikesä on aika vähän inspiroivaa aikaa.

Last night I spent out at sea in a my small boat. My target was to get pictures of sea birds - specially Great Cormorants - against the almost full "super" moon. Moon rose into clouds so I did not get any pictures from the Moon rise. However it would had been nothing special because too much light still - the Sun was settled around 23 and moon was rose around 21:30.

So I made my bed on the bottom of my boat and waited for the settled Moon. And that was worth to, because timing was perfect: amount of light and angle of the Moon from skyline was perfect. As the Sune was rising, light got quickly too bright.