Merelle pääsyä olen kytännyt pitkän aikaa. Lauantai-iltapäivänä merisää näytti tyyntä, merisääasemat kertoivat ihan hyvää ja kun sadekin vielä lakkasi, lähdin liikenteeseen kohti Hamnskäriä. Kun tulin ulos Hästholmenista, ulkomerellä näytti usvaiselta, mutta saaria näkyi kuitenkin. En kuitenkaan päässyt kuin rannikkoväylän kohdalle, kun vastaan tuli sankan sumun rintama. Ajoin sivuun laivaväylältä ja keittelin kahvit tuumaillakseni tilannetta. Päätin ajaa seuraaville saarille tabletin merikarttasovelluksen avullla odottaakseni tilanteen selkeytymistä. Koska totesin käsikompassin olevan rikki (!!), en edes yrittäisi Hamnskärille. Sovellus ohjasi minut tarkasti perille välietappiin, vaikka olinkin törmätä kohde saaren rantakiviin - ne kun putkahtivat näkyviin sumusta vastaa muutaman venemitan päästä.

Vietin teltassa pitkän illan, ja vielä pitkän aamun siihen lisäksi. Kurkistelin välillä kosteaan ulkoilmaan toiveikkaana, mutta edes saaret parinsadan metrin päästä eivät näkyneet. Kun teltassa nyt on aika vähän tekemistä noin yleensä, katseilin Ylen Areenaa ja muuten surffailin. Akku kului...

Sunnuntaina puoliltapäivin alkoi olla jo vähän näkyvyyttä, ja pääsin vihdoin Hamnskärille. Oli upea aurinkoinen iltapäivä, mutta kuvausmestoille länsipäähän puhalsi tuuli. Illan suussa päätin ajaa itäpäähän miettimään tilannetta. Tein päätöksen jättää kuvaukset siltä yöltä ja lähteä kohti mannerta. Olin jo lähdössä kun totesin, ettei mannerta enää näy. Sumurintama vyöryi lännestä. Sumu sakeni nopeasti, mutta eipä hätää, tabletinkarttasovellus ohjaisi perille. Rohkeasti siis sumun sekaan. En kuitenkaan päässyt kovin pitkälle, kun tabletti meni virransäästötilaan himmentäen näytön. En ole ikinä opetellut, kuinka virransäästö puretaan, mutta eipä sen puoleen, himmenetty näyttö on kirkkaassa päivänvalossa käyttökelvoton kaikkeen tekemiseen. Navigointia ei siis ollut No onneksi aurinko häämötti taivaalla kertoen ilmansuunnista.

Olo on orpo, kun ei tiedä missä on. Jossain vaiheessa ympärillä lenteli sen verran ruokkeja ja merimetsoja, että arvasin Skarvenin olevan lähellä. Seuraavaksi länsituulen tuoma haju kertoi, että olen ohittamassa Skarvenia pahasti väärältä puolelta aiottuun kurssiin verrattuna. Tuulen aiheuttama sorto ja ehkä myös oma ohjaus vei minut loppujen lopuksi kaksi kilometriä liikaa itään noin 12 kilometrin matkalla. Loppujen lopuksi ei huono suoritus ilman navigointia ja kompassia.

Eurasian Bittern is a difficult bird to see, and so even more difficult to get in pictures. I was lucky to be at place, when the Bittern walked cross an open area from a reed bed to another. On the way it also did some cross steps on a wharf.

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä