Lapinjärven pellot ovat tarjonneet mukavia havaintoja tänä syksynä. Tuorein osui kohdalle tiistaina peltoja kierrellessäni. Peltoon laskeutuva suokukkoparvi kiinnosti sen verran, että otin kameran kaulalle ja siirryin suokukkoparven perässä pellolle, kun en muutakaan kuvaamisen aihetta keksinyt. Ehdittyäni paikalle parvi pakeni, muttei minua vaan tulosuunnastani lähestyvää koiras suohaukkaa. Putosin polvilleni odottamaan, josko olettamani sinisuohaukkakoiras tulisi kuvausetäisyydeltä. Kameran läpi näin puoli läheltä ohittavan suohaukan siron olemuksen ja siiven kärkien terävän mustan kiilan. Ei kait taas arosuo, mietin, mutta kuvaustilanteessa kameran rätistessä katselu jäi väliin. Ohituksen jälkeen saatoin kuitenkin suurentaa ruudulle selvän arosuohaukan.

Kaikki ne tuhannet ja tuhannet tunnit kiikarointia seudun parhailla muutonseurantapaikoilla kuluivat ilman yhtään havaintoa arosuohaukoista. Nyt on kohdalle tullut jo kaksi pelkkä kamera varusteena. Kolme muuta näkemääni arosuohaukkaa on osunut kohdalle normaalin maastoretkeilyn yhteydessä.

Lintuharrastajaminä olisi valinnut viikon kuvaksi alla olevan arosuon, mutta pakko myöntää, ettei se kuvana vedä läheskään vertoja tyllipotretille.

I have been lucky a camera as my only optic, what comes to Pallid Harriers. I've seen five Pallid's spontaneously and now two of them without any other optics but the camera. This time I was at field trying to get pictures of a flock of Ruffs, when I noticed a pale Harrier coming towards me. I though that it was a Hen Harrier, but through viewer I saw, that it could be a Pallid. I took pictures when it passed by and afterwards looked from monitor, that YES! It was a Pallid! One picture of it below.