Valkoposkihanhien massat ovat olleet suosittuja kuvauskohteita. Vaikeaa niistä on mitään aivan uutta keksiä, mutta joskus sää luo erikoisolosuhteita. Sunnuntaina aamulla aurinko paistoi läpi suhteellisen sakean sumurintaman, kun itse olin metsän reunan sumuttomalla vyöhykkeellä. Iso hanhimassa nousemassa ilmaan sumun seassa oli näkynä uskomattoman hieno. Kuvaan ei suurta massaa saanut näyttävään muotoon, mutta toimii se kuva näinkin.

Valkoposkia tulen kyttäillemään taas tänäkin syksynä, sillä haluan kovasti saada kuvaan tilanteen, kun merikotka nappaa valkoposkihanhen ilmasta. Lauantaina taas-vain-näin saalistuksen ilmassa, mutta liian kaukaa kuvattavaksi.

Peltosaralla tien vieressä yksin pelottomana makaileva valkoposkihanhi sai minut arvailemaan, olisiko hanhi sairas tai vahingoittunut. Kun kävelin hanhea kohti, se lopulta otti siivet alleen, ja lensi toiseen päähän sarkaa makailemaan. Ajattelin, että tuo hanhi pitää muistaa, kunhan kotka ilmestyy.

Kun sitten näin merikotkan lähestymässä itätaivaalla, kaasutin aika kovaa peltotietä valkoposken kohdalle odottamaan. Merikotka eteni hiljalleen kohti suurta hanhimassaa, joka pauhulla nousi siivilleen pellloilta. Kotkansilmä on todella tarkka! Varsin kaukaa ohittava saalistaja käänsi jyrkästi kurssinsa meitä kohti tullen suoraan kohdalle ja yli - edeten kuvaajan kannalta ikävästi suoraan vastavaloon ja taakseni näkymättömiin. Ajattelin, että kotka pelästyi kuvaajaa ja lensi vain yli, kun valkoposkihanhi nousikin paniikissa kaakattaen lentoon. Kotka oli lähtenyt hyökäykseen auringon suunnasta. Seurasi yli kilometrin pituinen takaa-ajo, joka päättyi peltoaukean takaisen metsikön taakse. Kaksi korppia otti heti suunnan paikalle onnistuneen saalistuksen merkkinä.

A flock of about 10 000 Barnacle Geese have been at Lapinjärvi. Night they stay at lake but days at field. Picture have been taken at Sunday morning, when some thick fog was lying above fields.

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä