| |||
Välimerenhaukka Eleonora's Falcon Falco eleonorae 18.10.2013 Cap de Formentor, Mallorca, Spain Canon EOS 1D X, 840 mm, f/5.6, ISO-500, 1/3200 sec. Tripod used. |
Henkilökohtaiseen palveluumme
Anna kuvalle pisteet / Give points (10 is the highest): | ||
|
Lauantai aamu, sataa ja on pimeää. Viikko sitten tähän aikaan oli vähän toista. Silloin nautittiin lämmöstä Mallorcan koilliskärjen kalliojyrkänteiden näköalatasanteella. Tähtäimessä olivat ilmassa leikkivät välimerenhaukkanuorukaiset. Mitenkään solkenaan ei hyviä kuvia niistäkään syntynyt, mutta joukossa oli jokunen helmi kuitenkin. Alle olen koonnut lyhyen koosteen Mallorcan lomapäivien lintutapahtumista.
Now is Saturday morning, it is raining and everything is so dark. One week ago I had totally different feeling while standing on top of high cliffs of North Eastern tip of Mallorca. I was shooting for juvenile Eleanor's Falcons playing in the air. While staying for five morning and two afternoon not too many good situation occurs, but nevertheless I got some pictures that I'm really happy for - as the one as picture of the week. Below is a daily report in Finnish with some pictures. |
|
Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä
|
Mallorca 17. - 23.10.201317.10. TorstaiLokakuun alussa 2011 olimme Mallorcalla Alcuidan turistirannalla. Saari ympärillä oli retkeilyn arvoinen, mutta majapaikkamme todella tylsä. Jo silloin katsottiin brittilintuharrastajien suosimaa Port De Pollencaa sillä silmällä, että seuraavankin reissun voisimme tehdä, ja silloin majoittua tuohon pieneen rantakaupunkiin. Tai oikeastaan takaisin veti Cape de Formetorin välimerenhaukkojen vauhdikkaat ilmaleikit, joita ajattelin palata kuvaamaan hieman myöhempänä ajankohtana, kun lentopoikaset olisivat ilmassa kisailemassa.Nyt sitten herättiin Port de Pollencan rantahotellissa Hotelli Caprissa aamiaiselle muutaman tunnin unien jälkeen. Kone oli laskeutunut Palmaan kahden jälkeen yöllä, josta sitten onneksi pääsimme vauhdikkaasti hotellille. Ajattelin, että aamuhetki oli vähän myöhäinen lähteä välimerenhaukkoja kuvaamaan, joten päädyttiin Albuferan luontokeskuselle hakemaan lupia liikkumiseen puiston aukioloaikojen ulkopuolella. Ensin odotettiin riittävän korkea-arvoista virkamiestä lupia kirjoittamaan. Kun lupien kirjoittamiseen oikeutettu henkilö vihdoin saapui, opimme, ettei niitä lupia voinut saada ilman passeja, jotka eivät tietenkään olleet mukana. Räiskin jokusen huonon-valon kuvan kruununokikanoista ennen turhaantunutta paluumatkaa. Ensimmäisellä reissulla en kokeillut kertaakaan iltavaloja välimerenhaukkojen kuvauksissa, mutta nyt korjasin tilanteen heti. Vastavalo oli juuri niin hankala kuin odotinkin. Totesin kuitenkin, että se laiskan miehen paikka, näköalatasanne kärkeen vievän tien mutkassa toimii - ja että nuoria lintuja leikki ilmassa kuten olin odottanutkin. Olin melkein yhtä nopea kuin Varesvuo, mutta en kuitenkaan ihan. Refleksinomaisesti reagoin takanani kuivan maan puolella tapahtuvaan haukan syöksyyn. Sain tapahtuman jälkihöyhenet kuvaan, mutta en itse laulurastaan kuolemaa. Vanha muuttohaukka nappasi lennosta talvimatkallaan olevan rastaan. Vain höyhenet jäivät ilmaan leijumaan merkkaamaan iskupaikan. Hauskasti tuuli kuljetti nuo höyhenet juuri meidän seisomapaikallemme. 18.10. perjantaiKuu laskeutui hienosti taivaanrannan pilvivyöhön. Formentorin niemen majakalla oli lisäkseni pari muuta kuvaajaa, joiden mielenkiinto oli lähes samanaikaisessa kuun katoamisessa ja vastakkaiselle puolen tapahtuvassa auringon nousussa. Minä pidin kamerani vielä repussa. Odotin haukkojen heräämistä.Auringon noustua palasin takaisin vakiopaikalleni mutkan näköalatasanteelle päivystämään. Haukkanuorukaiset olivat aktiivisia, tarjoten useita näyttäviä leikkitilanteita ilmassa. Liikkeissään ne olivat melkeinpä liian nopeita, mutta kohteiden seuraaminen ei ollut se suurin ongelma vaan kameran tarkennus. Täytyy sanoa, ettei Mark IV:sta 1DX:ään ole tapahtunut kovin suurta edistystä, kun kohteen taustalla oli meren aallokko tai rantakallioden kirjo - vaikkakin kaukana kuvauskohteesta. Kerrankin leikkivä haukkapari melkein peitti ruudun, mutta silti tarkennus pysyi itsepintaisesti kirkkaansinisen meren kuohuissa. Joka tapauksessa ihan kivaa materiaalia syntyi, mutta hotellin hintaan sisältyvän aamiaistarjoilun päättymisaika rajasi viipymiseni - pihi mies kun olen, hintaan kuuluva aamiainen piti käyttää. Aamiaispöydässä katselin viereisen hotellin rantalaiturin päässä näkyvää tummaa tolppaa. Oikein, kiikareilla tolppa varmistui karimetsoksi. Kävin äkkiä hakemassa kamerarepun; onneksi oli koko reppu mukana, sillä linssiä piti lyhentää sitä mukaa kuin lintua lähenin. Olisi pitänyt vielä olla laajakulmakin mukana, tuumin makaillessani kosketusetäisyydellä uskomattoman pelottomasta karimetsosta. Päivällä kävin pikamarssilla Albuferan luontokeskuksella hakemassa luvat liikkumiseen aukioloaikojen ulkopuolella. Iltavaloihin suunnattiinkin sitten kosteikolle. Kaksi vuotta sitten sain olla Albuferan piilokojuissa luonnonpuiston aukioloaikojen ulkopuolella melkein yksin. Nyt keskuksen viereisessä piilossa rätisi kuin konekivääripesäkkeessä. Puolen tusinaa järkkäriä pitkine putkineen oli ampuma-aukoissa suunnattuna piilon aukoista ulos. Ihmettelin vähän aikaa touhua, räpsäisin muutaman kuvan piilon vieressä liikkuneesta kapustarinnasta, ja poistuin joukosta. Siirryttiin sillalle iltavaloihin kuvaamaan kruununokikanoja ja yöpymään lentäviä lehmähaikaroita. 19.10. lauantaiTällä kertaa söin vähän varhennetun aamupalan ennen niemelle siirtymistä. Hotellilta lähdin kahdeksalta, matkaan kalliotasanteelle menee alle puoli tuntia. Eli siis ihan se paras valon hetki jää käyttämättä, mutta maksettu aamiainen piti hyödyntää. Matkalla Formentorin metsätaipaleella kaksi eri punapyypoikuetta joutui kamerani eteen.Näköalatasanteelta katselin, että nyt olisi kannattanut olla korkeimmalla huipulla, jossa haukat eniten pyörivät leikkimässä. Jotain toki syntyi nytkin. Mikäli kuvauksia pystyisi harrastamaan pitkäjänteisesti, oppisi varmaankin ennustamaan, missä parhaat ilmavirtaukset houkuttelevat haukkoja lentelemään. Iltavalot vietettiin rantahiekalla. Valojen parantuessa pystytin kameran jalustalle, ja siirryin veteen. Auringonpalvojat ja muut rantaelämää viettävät kertyivät rannalle riviksi ihmettelemään, kun rupesin kahlaamaan kohti hietikon edustan karikkoa. Suolavesi huuhteli olkapäitäni, mutta turvalliseksi tiedusteltu reittini vei minut kuvausasemiin kameraa kastelematta. Päivän kuvauskelvottomissa valoissa oli ollut paremmin lintuja, mutta nytkin oli kuvattavissa sentään yksi nuori karimetso, muutama välimerenlokki ja riuttatiiraperhe. 20.10. sunnuntaiTänään oli sitten selvä ns. välipäivä. Mikään ei toiminut, vaikka yritystä ei puuttunut. Olin niemellä välimerenhaukkoja yrittämässä aamulla ja illalla. Aamulla haukat eivät vain lentäneet, ehkä sateenuhkaisen sään vuoksi. Illalla haukat leikkivät taas korkeimman huipun yllä. Päivällä käväistiin tiedustelemassa korppikotkatilannetta vuoristossa. Edellisreissun ainoalta vuoristoretkeltä jäi kuva, että korppikotkia näkee helposti ja joka pysähdyksellä. Nyt näimme vain muutaman kaukaisen korppikotkan.21.10. maanantai>Odotin taas aamiaista ennen siirtymistäni Formentorin niemelle. Aamu oli alusta alkaen selvästi eilistä parempi. Matkalla pääsin kuvaamaan punapyitä hyvässä tilanteessa. Kärjessa välimerenhaukat olivat taas lentotuulella välikorkeudessa. Aamun hienoin hetki oli kuitenkin muuttohaukan ohilento.Viimeinen ilta tällä rannalla vietettiin Albuferassa.Kojussa oli nyt lisäksemme vain italialainen pariskunta. Hienoin hetki oli auringon laskun jälkeen, kun ruskosuohaukan ylilento aiheutti noin 40 paksujalan lentoonlähdön - siinä tilanteessa kamera oli tietysti jo repussa. Aamulla sitten kohti toista rantaa. 22.10.tiistaiSiirtymätaival aamu- iltapäivän aikana vuoristoista pohjoisrannikkoa seuraten piti taata korppikotkien kuvausmahdollisuudet, mutta eipä vain. Yhtään ei näkynyt. Matkan erikoisin näky oli uskomattoman laaja metsäpaloalue saaren luoteiskärjessä. Pieni yllätys oli, että pystyyn kuolleissa männyissä ruokaili yhä pikkukäpylintuja. Netistä googlasin, että palo oli tapahtunut heinäkuun puolivälissä. Ehkä kävyt olivat pitäneet siemenet suojissaan.Sant Elm, tai San Telmo kuten mm. kartassamme luki, on pieni etupäässä turistien asuttama kaupunki, mutta silti ihan viehättävä. Majoituimme Dragonera -nimiseen hotelliin, jonka ravintolan avoimista ikkunoista kiikaroimalla löytyi helposti välimerenhaukkoja ja muutama pikkukotka La Dragoneran päältä lentelemässä. Viimeinen vene saaresta tuli kolmen maissa iltapäivällä. Haastattelin yhtä La Dragonerasta palaavistaa lintuharrastajista. Väilmerenhaukat olivat kuulemma erinomaisen hyvin näkyvillä ja kuvattavissa. Odotukset huomiselle olivat korkealla. Illalla nukutti hyvin Välimeren aaltojen kohistessa rantaan hotellihuoneen ikkunan alla. 23.10. keskiviikkoOlimme satamassa kello kymmenen, saarelle liikennöivää venettä ei näkynyt vielä puoli yksitoistakaan. Kukaan ei tullut kertomaan meille noin kymmenelle odottajalle, että vene ei tänään kulkisi. Soitin lopuksi veneen kapteenille, joka kertoi tuulen olevan liian kova saareen menemiselle. Hukkaan meni tämä viimeinen päivä!La Dragonera saattaisi olla se paras kohde välimerenhaukkojen kuvaukseen, mutta tällä merkittävällä luonnonsuojelualueella liikkuminen on tiukasti rajoitettua. Siellä ei saa liikkua kello 10 - 15 ulkopuolella. Parhaat valot jäävät siten käyttämättä.
|
