En tiedä, oliko se onnea vai mitä, mutta varpuspöllö löytyi heti ensimmäiseltä hakkuuaukealta metsätien varrelta. Joltain olisi saattanut jäädä huomaamatta outo valotäplä aukean toisella laidalla nuoren kuusen latvassa, mutta minun silmiini se osui. Kiikareilla täplä paljastui päivän viimeisissä säteissä paistattelevan varpuspöllön vatsapuoleksi. Koko syksynä en ollut nähnyt ainoatakaan varpuspöllöä, mutta nyt kun menin hakemaan, semmoinen löytyi heti. Oli voittajan olo!

Kuu nousi ajallaan näkyviin aukean reunan kuusten takaa, mutta ennen kuvauksellisia olosuhteita pöllö nappasi myyrän heinikosta ja katosi se kynsissään metsän siimeksiin. Jäin kuitenkin odottamaan, josko pöllö palaisi vietyään myyrän varastoonsa ja palasihan se. Pääsin sitten virittelemään kaikenlaisia yrityksiä kuu ja pöllö aiheesta. Pimeässä ajelin tyytyväisenä kotia kohti. Kotona tietokoneella kuvia katsellessani en ollut enää ihan yhtä tyytyväinen, mutta muutama kohtalaisen kiva kuva syntyi. Sarjan paras kuva on mielestäni tämä jo lähes täyspimeässä otettu yksinkertainen siluettikuva.

Sometimes you have to have some luck! I had seen none owls during whole autumn, but now when I first time had really a target to find one, I did! Then I had to wait for a while for the rising full Moon to get some more pictures into my collection of a topic Moon and Owl.