Canon EOS-1D X Mark II + EF400mm f/4 DO IS II USM +1.4x III, 1/1600 sec, f 11, ISO 1600

Contact tomi.muukkonen at birdphoto.fi, Phone +358 400 968855

Heinäkuun lopun hiljaisuus oli korvinkuultavaa, linnut olivat ääneti. Elokuun neljännen päivän ilta oli kummitusmainen, sillä yhtäkkiä metsänreunassa oli kuhinaa. Oli rastaita neljää lajia, sieppoja, pajulintuja, tiaisia, kuusitiainenkin. Jotain hyönteisiä kaiketi pyysivät ilmasta, mutta aivan ääneti. Lopulta tuo hiljaisuus keskeytyi, kun lehtopöllöt aloittivat. Ensin kuului pitkään aavemaista ”Ulu-lu-lu-lu-lu”-laulua, sitten väliin koiraan soidinhuutoa ”huuuuuuu; hu-huhu-huuuu”, ihan mieletön kesäillan konsertti!

Lintumaailmassa on odottelun makua, sillä vaikka lintulahdille on kertynyt paljon rantalintuja, on ollut vielä aika rauhallista. Pari kovan luokan havaintoa tehtiin 4.7.2020, maamme kolmas nokitasku ilahdutti Eurajoella ja yhdestoista aavikkotylli Hailuodossa. Muuten on näkynyt aika tavanomaisia harvinaisuuksia kuten riuttatiiroja. Viron riuttatiirat lentelevät pesimäajan jälkeen tyypilliseen tapaan sadan kilometrin säteellä, mutta laji ei ole pesinyt Suomessa. Saammeko joskus riuttatiiran pesimälajiksemme, tuskin, sillä niillä on hyvä olla Virossa.

Mustahaikaran pesän olen nähnyt Latviassa. Laji on hyvin arka ja vähälukuinen, Suomessa satunnainen harhailija. Vuosi sitten eli 9.8.2019 nuori mustahaikara saapui Helsinkiin lännestä, laskeutui Viikkiin Fastholman lumenkaatopaikalle, nousi pian lentoon ja jatkoi itään talomme eteläpuolelta. Sain kyseisestä nuoresta mustahaikarasta kuvat parvekkeeltamme. Tänään jälleen 9.8., mutta siis vuotta myöhemmin eli 9.8.2020 Viikin yli lensi taas mustahaikara, kenties nuori lintu. Tämäkin laskeutui vähäksi aikaa jonnekin Vallilanlaakson- Kyläsaaren hoodeille. Mustahaikarat hakeutuvat usein jokien varrelle kalastelemaan. Sitten haikara otti korkeutta ja jatkoi Taka-Viikin yli itään.

Varpunen häätää pikkuvarpusen tolpalta Passer domesticus, montanus Helsinki Viikki 8.8.2020

Varpunen ei ole vuosittainen laji viikonkuvissa, mutta nyt on sellainen ihme tapahtunut, että laji on jo toistamiseen viikonkuvanani. Eläinmaailma ei paljoa poikkea meidän ihmisten maailmasta, eli elämä on jatkuvaa vääntöä ja taistelua. Pyöräilin aamulla Viikin pelloille, ja näin ilahduttavan paljon sekä varpusia että pikkuvarpusia. Varpunen on nykyisin kovasti vähentynyt ja pikkuvarpunen runsastunut. Ikään kuin näyttääkseen kokonsa mahtia varpunen valtasi paikan tolpan nokasta pikkuvarpuselta. Tämä pikkuraukka oli vielä märkä aamukasteesta, mutta joutui väistymään.

Yhteydenotot: tomi.muukkonen at lintukuva.fi, Puhelin 0400 968855