Peltosirkut ovat vähissä. Pääasialliselta retkeilyalueeltani tiedän vain muutaman vakio esiintymispaikan. Vanhoja tuntemiani paikkoja on autioitunut tai siirtynyt muualle. Loviisasta muistan pahemmin miettimättä viisi vanhaa esiintymispaikkaa, nyt en tiedä onko yhtään enää asuttuna. Myrskylästä muistan yhden autioituneen ja yhden asutun paikan, Lapinjärvellä tunnen vain yhden paikan, enkä tiedä onko Pukkilan Kanteleen alueella enää yhtään. Toki niitä oikein hakemalla löytyisi enemmän.

Ebird-sovellus koukuttaa. Aina kun menen torpalle, pitää vähintään hetki havainnoida ebird-sovellus aktiivisena. Kaikki lajit merkataan ja niin väkisinkin tulee yritettyä hyvää lajimäärää. Lauantaina aamupäivällä olosuhteet olivat surkeat hyvän lajimäärän tavoitteluun. Istuskelin vähän aikaa pellon reunassa auto suojaamassa ikävältä puhurilta, mutta kun väreily oli armoton ja tuuli haittasi pahasti lintujen kuulumista metsän puolelta, päätin siirtyä torpan puutarhan aurinkoiselle ja tuulen suojaiselle sivustalle katsomaan, josko sinne olisi kertynyt hyönteisyöjiä.

Olihan siellä jotain. Edestäni nousi lepinkäinen. Ehdin nähdä vain harmaan olemuksen ja valkean siipilaikun, ennen linnun laskeutumista langalle suoraan auringon suuntaan. Joka tapauksessa isolepinkäisen näköinen, mutta aivan liian töpäkkä. Täytyy olla mustaotsa! Samassa palasin jo juosten tulojäljilleni hakemaan kameraa, jonka pessimistisesti olin jättänyt istumapaikalle. Lintu viihtyi aurinkoisella metsänreunuksella koko päivän. Bongareita kävi jonkin verran, joka sekin määrä tuntui häirinneen joitakin paikallisia.

There are only a few places where there are Ortolan Buntings in my home county that I know of. Many previously well-known performance venues have become deserted in the last ten years, continuing the long-standing trend of decline

Kiitos palautteesta - Thanks of feedback

You can send comments or ask the photographer a question by using the form below. Your comments / questions will be published on the ‘Picture of the week’ page.