Perjantaina illalla sain vihdoin odottamani sarvipöllötilanteen. Pöllö näyttää aina aloittavan saalituslentonsa Torpan edustan joutomaaniityltä ja istuu mieluisasti pellon reunan pienen kuusen latvaan. Niin se nytkin teki, ja tullessaan kuuselle lensi suoraan minua kohti. Valo olisi voinut olla ehkä hiukan parempi, mutta hyvä noinkin.

Uskomaton lintukevät minulle päättyi oikeaan kliimaksiin toukokuun viimeisiksi päiviksi. Harmaasirkun jälkeen tuntui jo siltä, että ei onni enää voi jatkua, mutta niin vain keräkurmitsa yllätti 27.5. “Ebird asempaikalla” Torpalla, kun olin asettunut kameran kera odottamaan sarvipöllön iltalentoa. Seuraavana aamuna Hamnskärillä lauloi elämäni seitsemäs tosisponde pikkultarinta ja vasta sitten koitti kevään huipennus.

29.5. Aamulla autoni keula kääntyi kohti Loviisan Teutjärvelle kohteena Ruotsinkylän pellot, jossa ajattelin olevan mahdollisuuksi tavat edellispäivänä Anjalaan hukatun munkkikorppikotkan. Vaihdoin jo kerran ja olin jo sieltäkin luovuttamassa, kun näin sähkölangalla ison pikkulinnun. Otin linnun kaukoputken kuvaan, enkä oikein hahmottanut lajia sen keskiselän siuilla loistavan laajahkon vaalean alueen vuoksi. Kohde oli suorassa tosi hankalassa vastavalossa, mutta lajiryhmä selvisi kun lintu pulautti oksennuspallon paljastaen selvästi lepinkäisen koukkunokan. Otin nopeasti muutama kuvan, ja päätin lähestyä kohdetta parempiin asemiin. Hukkasin lepinkäisen kuitenkin lähestyessäni, enkä sitä nähnyt uudestaan seuraavan puolen tunnin odotuksen aikana. Varmaan oli vikatikki yrittää lähemmäksi.

Kotona otin surkeat kuvat esille tietokoneen ruudulle. Aivan selvä mustaotsalepinkäinen. Koska määritys kuitenkin perustui lähinnä surkeaan valokuvaan, päätin palata illalla käymään läpi Ruotsinkylän pellot perusteellisemmin ja laajemmin.

Maamieseuran talon edusta on ollut mieluisa kohde pysähtyä sen jälkeen, kun Teutjärveä reunustava puusto oli poistettu. Kun sen kohdalle päädyin mustaotsan etsintäreissulla, pysähdyin tietenkin. Heti kohta ensimmäisellä katselukierroksella rannan suuntaan kiikarin näkökenttään juoksi pitkäkoipinen otus. Ehkä sekunti meni määritykseen tai sen mikä aivojen rekisteröintiprosessi kestää, mutta otin linnun vielä kaukoputken kuvaan. Ja sitten kamera esiin. Iski paniikki. Lintu oli kadonnut. Ei löytynyt millään, vaikka selasin mulloksen useampaan kertaan kaukoputkella läpi - kunnes näin voimakaskuvioisen pään pilkistävän pellolle kasvavan matalan kortteikon lomitse. Huh! On epäselvää pesiikö arohyyppä, mutta ainakin se palaa aina samaan paikkaan makaamaan kuin hautoisi ja maatessaan nokkii pesätarpeita ympäriltään. Ainakin se luulee hautovansa.

A pair of Long-eared Owls are nesting just next to our summer cottage. This was my fourth try to take a picture of the hunting male and this time I managed to get one.

Kiitos palautteesta - Thanks of feedback

You can send comments or ask the photographer a question by using the form below. Your comments / questions will be published on the ‘Picture of the week’ page.