Jaaha, luulen, että juuri tämän haukan iän ja sukupuolen määritin täysin väärin 24.6. En muista, millä perusteella olin silloin Torpan havaintopisteellä näkemäni voimakkaasti sulkasatoisen sinisuohaukan määrittänyt naaraaksi. Kuvia ei siitä havainnosta ole. Joka tapauksessa kun tämä tuli lauantaina taas paikalle lentelemään, ajattelin kyseessä olleen sama naaras. No, kuvista näkee ettei ole naaras, vaan vuoden ikäinen koiras vaihtamassa pois nuoruuspuvusta. Pukaron pelloilla näyttää olevan ruokaa suohaukoille. Ainakin kolme eri ruskosuohaukkaa saalistelee samalla alueella.

Kuvien laadulla en tällä sivustolla pysty kilpailemaan, mutta pitää sitten kirjoittaa vähän enemmän.

Saako sitruunavästäräkin määrittää pelkästä äänestä? Minun harrastusvuosieni aikana sitruunavästäräkki on muuttunut salaperäisestä harvinaisuudesta vakituiseksi pesimälajiksi Suomessa, pienin määrin tosi, mutta silti. Olen vuosien varrella löytänyt useamman sittiksen äänestä (paras tapaus liikkuvan auton avoimesta ikkunasta kuultu), mutta silti vanha muisto RK:n tarkastettavasta harvinaisuudesta elää yhä, enkä vielä ole pelkkään ääneen määritystä perustanut. Tosin en muista kuin yhden näkemättä jääneen “selvän” tapauksen: viime keväänä tornien taistossa yksimielisesti sitruunavästäräkiksi tuomittu ääntelijä, joka kuitenkin jätettiin lisäämättä lajilistaan.

Näitä mietin viime lauantaina kuultuani Ruskiksen ruovikosta muutaman selvän “tsrriip” äänen. Periaatteessa olisin voinut lajin jo merkata, jos olisin vastaavasti kuullut keltavästäräkin, mutta se harvinaisuuden muisto esti, vaikkei sitruunavästäräkki ole enää pitkään aikaan ole ollut tarkastettavien listalla. Seuraavan kerran hyväksyn pelkän äänen, koska en taaskaan erehtynyt. Pienellä odotuksella sittis nousi hetkeksi näkyviin tienvarsikoivuun ja vähän odotettuani sain sen myös kuvatuksi ruovikosta.

Olisi hyvä, jos mahdollisimman paljon lintujen äänistä olisi välittömässä rekisterissä, mutta kun ei voi millään olla kaikkia. Tiistaina olin taas käymässä Loviisan Särklaxin peltotulvalla. Kun tulin tulvan jakavalle ojalinjalle, sen takaa tuleva ääni herätti. Oli vähän kuin lampiviklo, muttei kuitenkaan, eikä tämä “tiy” täsmännyt oikein myöskään pikkutylliin. Ajattelin, että äänen lähde pitää kaivaa esille.

Kun sain näköyhteyden ojapensaikon taakse, kaukoputken näkökenttään harppoi pitkäkoipinen kahlaaja, jonka koivet hohtivat keltaisina. Määritys keltajalkavikloksi oli välitön. Varmistelin vielä toteamalla neulamaisen nokan ja pitkät siivet. Ehdin nähdä vielä yläperän puhelinta esille kaivaessani. Myöhemmin kuuntelin vielä äänitteitä, ja totesin, että tuollainen se ääni oli, jota oli ihmettellyt. Elis, aluepinna ja tosisponde - kaikki herkut. Hurja vuosi 2024 sai jatkoa. Kaikki pikkukiva mukaan lukien, viimeiset vähän yli kaksi kuukautta ovat olleet uskomattomia.

A hen harrier, 2-cy male photographed at our summer cottage.

Kiitos palautteesta - Thanks of feedback

You can send comments or ask the photographer a question by using the form below. Your comments / questions will be published on the ‘Picture of the week’ page.