Olen käynyt 25.8. lähtien kolmellatoista metsäretkellä iltayön tunteina. Yleensä pysähdyksiä on ollut yksi tai kaksi, joskus kolme illassa. Keväisistä pöllöretkistä poiketen olen viipynyt yhdessä paikassa puolesta puoleentoista tuntiin atrappia soittaen. Pisimmät ajat yleensä silloin, jos olen aloittanut hämärissä, varpuspöllön aikaan. Hämärissä olen saattanut käyttää varpuspöllön vihellystä atrappina, pimeän tullen aina helmipöllön puputusta ja/tai kutsuääntä. Kaikki havaitut viirupöllöt ovat reagoineet helmipöllön ääneen.

Osa kuunteluista on ollut samoissa pisteissä, joten sama pöllö on voinut kuulua useamman kerran. Helmipöllön olen kuullut jokaisella kerralla, kun olen ollut tosi mielellä liikkeellä. Havaintolistojen summa on 19 yksilöä, viirupöllöjä vastaavasti minulle hämmästyttävät 13. Kuitenkin erityisesti viirupöllöllä paikkalintuna on päällekkäisyyksiä. Laskemalla kunkin kuuntelupaikan pöllöt vain kertaalleen summat ovat 12 helmi- ja yhdeksän viirupöllöä. Lisäksi varpuspöllöjä olen kuullut kolme, lehtopöllöjä kaksi.

Viirupöllön kiivas reagointi helmipöllön ääniin on ollut yllätys minulle. Ei ole epäilystäkään, etteivätkö viirupöllöt olleet nimen omaan agressiivisia helmipöllön äänen suhteen. Olin vähän luullut, että helmarin soidinääni eli puputus olisi laukaiseva ääni, mutta kun viimeksi retkellä ollessani aloitin session soittamalla vain helmipöllön sivaltavaa kutsuääntä, viirupöllö alkoi rähistä välittömästi takaisin.

Ehkä yllättävintä on viirupöllöjen suhtautuminen varpuspöllöihin. Joskus vuosia sitten olin ottamassa kuutamokuvia kuusen latvassa viheltävästä varpuspöllöstä, kun se yhtäkkiä vaikeni ja vetäytyi kapeaksi tikuksi latvan jatkeeksi. Syynä oli viirupöllö, joka teki kierroksen yllämme. No tänä syksynä olen päässyt todistamaan pari kertaa, ettei viilari tullut muuten vain paikalle. Ensimmäisellä kerralla varpuspöllö oli jo vastannut vihellykseeni, mutta vaikeni saman tien. Pian lensi ylitseni “jupiseva” varpuspöllö perässään viirupöllö! Toisella kerralla kun aloitin viheltelyn, tuli viirupöllö melko välittömästi tekemään kierroksen ylitseni.

Kävin tänään Torpalla tarkistamassa tilanteen sisätiloissa. Kolmen vuorokauden aikana loukkuihin oli jäänyt kaksi metsämyyrää ja kolme -hiirtä. Torppa vuotaa kuin seula pikkujyrsijöiden suhteen, mutta en muista syksyä, jolloin metsämyyrien ja -hiiriä olisi jäänyt sisätilan loukkuihin yhtä paljon kuin tänä vuonna. Metsämyyrien tulo alkoi jo heinäkuun lopulla, mikä on täysin poikkeuksellista. Ja niitä on riittänyt. Tosin nyt ilmojen kylmetessä metsähiiret ovat myös saapuneet joukolla. Samalla metsämyyriä on jäänyt vähemmän loukkuihin, ilmeisesti ihan vaan siksi, että metsähiiret ehtivät ensin. Pahaa se tekee, että noita sympaattisia otuksia on pakko torjua. Elävänä pyytävä loukku olisi tietysti mahdollisuus, mutta ei tuolle määrälle karvakansaa.

Helmipöllölle metsämyyrät ova tärkeää saalista. Nyt olisi lupa odottaa helmipöllöjen pesintöjä pitkästä aikaa täälläkin. Nyt voi vain toivoa kunnon talvea. Hyvä lumipeite ja kuivat pakkasilmat pitäisi olla hyvä myyrien selviytymiselle kevääseen ja siten myös helmipöllöille. Elämäni paras helmipöllökevät oli 1987, joka muistetaan hurjista talvipakkasista.

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä