Lauantaina tein joulukuun toisen retken Kanteleelle. Kaksi viikkoa aiemmin tulvavesi ulottui kesantopelloille, jossa laulujoutsenet ruokailivat. Ei siis ollut toivoakaan löytää mitään rikkaruohopeltojen pikkulintulajistoa.

Nyt tilanne tulvalla oli muuttunut. Vedenpinta oli painunut ojaan, mutta jättänyt entiselle tulvalle helposti kuljettavan jääkannen. Vielä pystyyn jääneet hierakat ja muut siemensyöjien herkut törröttivät jääkannen tukemana vahvasti pystyssä - tuskin ihan helpolla nujertuvat lumipeitteen alle.

Ensimmäiselle peltosaralla ei ollut edes jälkiä siemensyöjistä. Toiselle rikkaruohopellolle saapuessani edessäni pienen jokirannan kumpareen takana lennähti parvi pikkulintuja - ääni oli vuorihempon. Kun tulin kummulle, parvi nousi taas lentoon, mutta hei, parvessa on joku isompi mukana - tunturikiuru, niin kaunis! Kiuru liikkui yllättävän tiiviisti kuuden vuorihempon seurana.

Työvoitto, aluevuodari 252! Vuorihempoistakin tämä oli vasta vuoden toinen havainto minulle. Nyt tuli vain kaksi kilometriä kävelyä, mutta sitä ennen paljon peltoretkeilyä sekä muutama saaristoreissu tunturikiuru toiveissa. Saattaa jäädä viimeiseksi lajiksi tänä vuonna. Toki mahdollisuuksien rajoissa on vielä muutama: taviokuurna (tosi vähissä Etelä-Suomessa), lapinpöllö (ei mitään viitteitä vaelluksesta) tai isolokki (tois rari nykyisin).

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä