Loviisan Hudö on isohko saari Loviisanlahden suulla liki ulkosaariston rajaa. Sen koillisnurkassa on matalan meriveden aikaan lieterantaa kahlaajille paremmin kuin ehkä missään kohteessa alueen saaristossa. Itse niemekkeet on paahteista avaraa hietikkoa ja niiden välissä kosteampi heinikkovyöhyke sekä lahdekkeita reunustavat ruovikkovyöt. Mielenkiintoinen biotooppien siis. Käyn paikalla, suunnilleen ainoana lintuharrastajana, säännöllisen epäsäännöllisesti - usein yhdistettynä Hamnskärin retkeen. Mitään kovin erikoista en ollut paikalla nähnyt, mutta toiveet olivat aina olemassa jonkin hyvän rantalinnun näkemiseen. Toistaiseksi parasta oli ollut lampiviklo reviirillä edelliskesänä.

Perjantai-iltana olin menossa iltaretkelle Hudöhön - neljättä päivää putkeen. Matkalla pysähdyin Haravankylän lintutornille. Paikalle osui myös Joni Kautonen. Lähtiessäni tornista sanoin vielä Jonille, että minä uskon Hudöhön: jonain päivänä sieltä löytyy jotain kovaa.

Jo torstaina ikävästi oireillut pakara-reisi-lonkka-kipu äityi nyt perjantain lietekierroksen aikana jo pahaksi. Lisäksi oli suunnilleen sietämättömän kuuma, joten mieliala ei ollut kovin korkealla venepaikkaa kohti ontuessani. Tänäänkään ei ollut se hyvän linnun päivä.

Sitten aivan täytenä yllätyksenä kuului harmaasirkun laulu! Ensi ajatukseni oli joku matkija, kuten pensas- tai kivitasku, mutta laulu kuului useamman kerran uudelleen - ei kovaa, mutta selvästi. Sitten ei mitään vähään aikaan. Ajattelin linnun siirtyneen minun silmääni parhaalle harmaasirkkualueelle keskikannakselle. Oli kuitenkin pakko mennä veneelle hakemaan venehaka tuskaista kävelyäni tukemaan. Ja kuinka ollakaan lähellä venepaikkaa edestäni nousi äänellen selvä harmaasirkku, meinasi laskeutua ruovikon korsille, mutta jatkoi yli ja näytti pudottautuvan lietteen reunaan ruovikon taakse. Koska oli tarve yrittää dokumenttikuvaa, kävin kokeilemassa astelua halki ruovikon ja edelleen upottavalle lietteelle - luovuin. Kävin hakemassa kävelytuen ja onnuin halki poikki keskikannaksen. Ei löytynyt. Tässä vaiheessa kipua oli jo niin paljon, että ajatus veneen veivaamisest laiturille alkoi hirvittämään. No, siitä selvisin, mutta aamulla konttasin vessaan.

Nyt sunnuntaina olen yhä hiukan vaivainen, mutta jos ukkonen ei osu kohdalle, menen taas käymään Hudön lietteillä - josko tänään se tosi kova?

Viikarissa lentää talvipukuinen isosirri, kuvattuna Hudöllä. On sen verran outo puku täällä, että olisi voinut säväyttää lennossa nähtynä, mutta huomasin sen jo äänestä.

A Knot in winter plumage is quite an odd observation here.

Kiitos palautteesta - Thanks of feedback

You can send comments or ask the photographer a question by using the form below. Your comments / questions will be published on the ‘Picture of the week’ page.