Kolme vuodenaikaa kahdessa kuukaudessa! Kun aloitin kuvauslomajaksoni maaliskuun lopulla, vallitsi aivan täysi talvi. Kuvauskohteina olivat oikeastaan vain yhä viipyvät lapinpöllöt. Edes teerten soidin ei ollut kunnolla käynnistynyt. Nyt on sitten täysi kesä.

Viikolla liikuin aika paljon pöllömaisemissa. Maanantaina kävin katsomassa kolmatta tuntemaani viirupöllön pesäpaikkaa, joka sekin oli asuttu. Naaras oli pelottavan äkäinen, vaikka en edes mennyt ihan liki pesää. Ehkä poikasten lähtö on jo lähellä.

Tiistaina oli taas onnea mukana. Liikkuessani hiljaisilla teillä, ajelen sään salliessa aina ikkunat avoimena. Taaskin kannatti. Tällä kertaa matkan pysäytti metsästä kuuluva kiivas pikkulintujen varoittelu. Pysäytin auton ja siirryin tien sivuun kuusikkoon. Mitään syytä varoittelulle ei näkynyt, mutta se jatkui kiivaana edelleen. Kokeilin viheltää varpuspöllöä, ja sillä tärppäsi heti. Koiras varpuspöllö aloitti välittömästi vastaviheltelyn, ja heti perään alkoi kuulua naaraan kerjuuääni. Koiras jatkoi viheltelyä, jolloin naaras luuli ruokalähetyksen olevan tulossa, hyökäten varsin agressiviisen näköisesti koirasta koti. Tämä toistui muutaman kerran. Alhaalla on yksi kuva tilanteesta. Pesä paikantui melko korkealle männyn tikankoloon.

Tiistai-iltapäivällä pysähdyin kiikaroimaan Pernajan Labbyn niityille. Kaukaa lännestä löytyi rarikotka, jota välimatkasta, hankalasta valosta ja väreilystä johtuen oli vaikeaa havainnoida. Otin kotkasta joka tapauksessa pari kuvaa varmistaakseni havaintoni. Taaskin voi ihmetellä, kuinka nykyisellä välineistöllä 600 mm * 1.4 jatke ja isokennoinen kamera, voi ottaa kuvan, josta loppujen lopuksi näkee ainakin yhtä hyvin kuin kaukoputkeni (joka nyt on jo vanhaa mallia ja ehkä ei aivan parhaassa kunnossaan) suurimmilla suurennuksilla.

Havainnot kannattaa todellakin dokumentoida. Tero Ilmäen perusteos rannikkoa seuraavien lintujen muuton ymmärtämiseksi "Merta karta" alkaa kertomuksella, kuinka Tero oli laskenut illan suussa näkemästäni ja ilmoittamastani todennäköisestä kiljukotkasta sen todennäköisen ohitusajan ja paikan Haminassa. Juuri oletettuna aikana havaintopaikan oli ohittanut keisarikotka. On aivan varmaa, että hyvässä myötävalossani näkemäni kotka oli mustanpuhuvan tumma. Nyt meillä on eri käsitys siitä, kuka näki ja mitä. Voi kunpa olisi ollut kamera silloin. Digiscoping oli jo keksitty, mutta kohteen löytäminen skoupattavaksi oli liian suuri haaste sillä kertaa.

Keskiviikkoaamuna olin taas lintuhälytyksen jäljillä. Mustarastaiden ja peippojen suuri hätä oli helposti paikannettavissa, mutta syytä en meinnannut millään löytää. Poistuin jo kerran paikalta, kun mitään ei näkynyt, ja varoittelukin laimeni. Varoittelu alkoi kuitenkin uudelleen kiivana, joten palasin vielä paikalle. Pienen seurannan jälkeen paikka tarkentui pienehkön kuusen harvan latvuston oksistoon. En voi käsittää, kuinka hyvin lehtopöllö voi maastoutua moiseen paikkaan.

On hienoa, kun pääsee tutustumaan aiemmin minulle tuntemattomaan hienoon lintupaikkaan. Sellaisiakin vielä löytyy, vaikka retkeilytunteja alueella on jo kohtuullisen paljon. Kävin kumiveneellä Jouni Revon löytämää ruokosirkkalintua kuvaamassa Kymijoen läntisen sivuhaaran varrella sijaitsevalla Suvijärvellä. Kumivene sähkömoottorin kera on hieno kulkuväline lintuvesillä. Sen kanssa voi kiireettömästi kulkien kuunnella ympäristön ääniä pahastikkaan ympäristöä häiritsemättä. Hiipivä lähestyminen voi olla myös pahasta, kuten nyt kun törmäsin äskettäin liikkeelle lähteneeseen kurkipoikueeseen. Emot eivät ehtineet ohjata poikasiaan turvaan ajoissa, vaan untuvikot pakenivat uiden veneen edestä. No mitään vahinkoa ei tietenkään tapahtunut, paitsi tietysti hetkellinen järkytys kurkiperheelle.

Kulunut viikko oli merelle pääsyn kyttäämistä. Loppujen lopuksi pääsimme keskiviikkoiltana vihdoin lähtemään, mutta silloinkin vain lyhyemmän avomerimatkan päähän Loviisan Bysketiin. Toki kyseinen saari on perinteisesti toiminut hyvin kuvauspaikkana. Tällä kertaa yllätyksen järjesti härkälintupariskunta, joka iltavaloissa tuli uiskentelemaan kivikkoon, jossa vielä parittelivat ja soidinsivat. Hauskaa oli seurata, kun pariskunta haki pesäpaikkaa matalien vesikivien päällystöjä tutkiskellen. Tietenkään ne eivät voi asettua pesimään tuolle laivaaaltojen ja avomeren myllerrysten huuhtomalle rannalle. Härkälintu rakentaa kelluvan pesänsä vesikasvuston sekaan.

Keskiviikkoilta ja torstaiaamu oli melkein täystyyntä, joten kellupiilolle tuli käyttöä. Härkälintujen lisäksi pääsin kuvailemaan pilkkasiipiä, haahkoja, tukkakoskeloita, haapanoita, harmaasorsia ja tietenkin tiiroja.

Perjantai-ilta meni pomoni eläkkeellejäämisjuhlissa, ja lauantaiaamu siitä toipumiseen. Viikonvaihteessa kuvailin vähän palokärjen ja käpytikan pesillä ruokintatapahtumia.

Huomenna sitten töihin, ja kuin kiusalla tulevan viikon sää näyttää tuulettomalta upealta merisäältä!

Juvenile Black Woodpeckers are just to leave their nests. The subject of juveniles Black Woodpeckers in their nesting hole is a very popular. Here in the picture of the week I have tried something a bit diffrent of the subject.

My free time is over now! During two months period out of office I was able to live three seasons. When the period started it was still full winter, now it is very hot summertime already.

During the week I was quite much with Owls. I saw and photographed six species without trying to get Eagle Owl or Short-earned Owl into the list.