Perjantaiaamusta lauantai-iltaan kestäneen meriretken pääkohteita olivat riskilät ja räyskät. Molemmista tuli ihan kelpo kuvia. Riskilästä sain haluamani uinti- lento- ja istumakuvat kivinilkka nokassa. Räyskäperheistä syntyi monenlaista materiaalia. Kellupiilon kanssa liikkuen näitä ja muitakin merilintuja pääsee kuvaamaan niitä häiritsemättä, kunhan kohteiden lähestymisen suunnittelee huolella ja noudattaa liikkumisessa yhtä tärkeää pääsääntöä, joka on liikkeiden hitaus.

Ulkomerelle mennessä mielessä olivat myös kahlaajat kuvauskohteina. Mihinkään ei kuitenkaan ole kadonnut vanha totuus, ettei pohjoistuulilla ja kirkkailla keleillä mitään kahlaajia näy. Ensi viikoksi on luvassa länsituulia, mutta sitten on taas liian tuulista...

Mies Tiiskerin majakalla kysyi: ”Oliko täällä hylkeitä luodoilla kun tulit?” Ei ollut ollut. ”Muutama vuosi sitten täällä aina oli. Ne olivat sitten rohkeita. Veneellä pääsi ihan viereen, eikä ne mihkään lähteneet. Nyt ne ovat muuttuneet aroiksi. Luulen, että joku on käynyt antamassa niille vähän kipeetä”, tuumi mies, ja jatkoi luontevasti: ”Ovat oppineet kunnioittamaan ihmistä.”

Suurimmalle osalle ulkosaariston linnuista on oppi ihmisten kunnioituksesta mennyt hyvin perille. Siksi ihmisten vierailut luodoilla aiheuttavat tahatonta häiriötä lintumaailmassa. Muistan joskus jonkun sanoneen, että hienot ja heikkotuuliset kesät ovat huonoja ulkosaarten pesimälinnustolle, juuri turistivirtojen aiheuttaman häirinnän vuoksi. Se saattoi olla helppo uskoa, jos perjantaina ja lauantaina seurasi Loviisan Hamnskäriä kiertävää turistien virtaa. Osa marssi suoraan poikki tiirayhdyskunnan keskuksen, tajuamatta ehkä lainkaan aiheuttavansa häiriötä. Toki tähän aikaan vuodesta ei ole enää paljon väliä, kun suuri osa poikasista jo lentää, mutta arvatenkin turistivirtaa on riittänyt pitkin alkukesää. Ihminen saaristossa aiheuttaa aina häiriötä – myös minä, siitä ei ole epäilystäkään. Minä rikon tuota rauhaa ehkä tietoisemmin kuin satunnaiset kesäpäivän viettäjät, joten ehkä minä olen syyllisempi, vaikka yrittäisin minimoida aiheuttamani häiriön. Se kuinka häiriö näkyy linnustossa on vaikeaa mitata. Vaikutus ei ehkä ole kuitenkaan niin suuri, että veneilijöiden määrä ulkosaaristossa näkyisi poikastuotannossa - mene ja tiedä. En ole yhään varma, aiheutuuko turistien makoiluista ja kuljeskelusta suojelemattomien lintusaarten kallioilla enemmän haittaa, kuin saariston lintujen aktiivisesta rengastamisesta ja pyytämisestä rengastamista varten.

Tavallinen kulkija antaa luonnon kulkea omilla ehdoillaan, vaikka häiriöitä hieman aiheuttaisikin. Toista se on meidän ”luonnontuntijoiden” suhteen. Monet meistä näkevät eräät lajit muita lajeja vainoavina pahiksina, niin sanottuina vahinkolintuina. Nykyisin runsastuneet korpit (ja ehkä enenevässä määrin myös merikotka) kuuluvat näiden saaristolintuja suojelevien mustalle listalle. Tänä kesänä korppi on mystisesti kadonnut Hamnskärin linnustosta toukokuun aikana, kun viime kesänä pariskunta näkyi koko kesän saarella – silloinkin pesintä tuhoutui oudosti poikasvaiheessa. En ole yhtään varma, näkyykö korpin puuttuminen linnustossa. Haahkoilla ja valkoposkilla on nyt ehkä enemmän poikasia kuin vuotta aiemmin, mutta pilkkasiipien viime kesäistä pesimämenestystä on vaikea ylittää. Korppi tuhoaa pesiä, mutta on toisaalta tehokas suojelija ja arvatenkin ikävä laji isoille lokeille.

Tulihan tuossa naputeltua tekstiä. Nyt on aikaa, kun olen paossa hellettä ja aurinkoa täällä sisätiloissa. Kaksi päivää paljaan kesätaivaan alla ulkomerellä yliannostaa auringon tarpeen...

A female Great Grey Owl in the picture of the week.

From Friday morning to Saturday evening I spent out at sea. I used my floating hide trying to get pictures of some seabirds. My main targets were Black Guillemots, Caspian Terns and Waders coming down from arctic nesting areas. However Northern winds and clear sky meant, that almost no Waders were resting on islets. However I have to be happy from what I got from other birds.