Tiistaina kun taas kerran ilmestyin lapinpöllökorpeen, vastassa oli emo, joka ensimmäistä kertaa kaikkien näiden käyntien aikana urisi minulle uhkaavasti. Se oli ikään kuin unohtanut minut, vaikka olin ollut poissa vain kaksi iltaa. Onneksi naaras rauhoittui nopeasti. Poikasia en meinannut millään löytää. Vasta kerjuuäänet metsämyyrälähetyksen saapuessa paljastivat poikaset: toisen runsaan kymmenen metrin korkeudesta koivunoksalta, toisen hyvin kätkeytyneenä tervalepän oksalla kuusten oksien suojasta. Kun koiras ilmestyi myyrä nokassaan, poikaset eivät sitä huomanneet. Pitkään odotettuaan koiras kävi luovuttamassa myyrän naaralle, jolloin poikaset aktivoituivat kerjäämään.

Olin metsässä parisen tuntia, jona aikana naaraskin poistui saalistamaan. Koiras toi vielä yhden metsämyyrän toiselle poikasista. Metäsmyyrä on niin kovin pienen näköinen ison pöllön nokassa, mutta niin vain hyvin ovat eläneet niitä syöden. Mitään muuta en ole nähnyt poikasille tuotavan.

Torstaina olin taas metsässä. Yksi poikasista istui heti nähtävissä tervalepän oksalla. Toista poikasta tai kumpaakaan emoa ei näkynyt. Vasta kun koiras toi ensimmäisen myyrälähetyksen, paljasti villkkaasti kerjäävä poikanen olinpaikkansa korkealta tervalepän latvaoksilta. Luovutustilannetta en onnistunut kuvaamaan. Tilanteessa poikanen levitti näkyville jo hyvin kehittyneen siipisulkarivistönsä. Niillä varmastikkin lennetään jo pitkiä matkoja.

Perjanai-iltapäivänä veneilin suurin toivein Loviisan Bysketille, joka on yllättävän hyvin tarjonnut kaikkea mukavaa kuvattavaa siellä käydessäni. Yleiskuva säätiedotuksissa lupaili melko tuulettomia kelejä. Ihan niin tyyntä ei ollut kuin olin kuvitellut. Itämeren suunnasta puhaltava tuuli nosti melkoisen aallokon illaksi, jotein kellukuvaaminen iltavaloissa oli mahdotonta, eli toisin sanoen mitään ei ollut kuvattavaksi. Tuuli hiipui iltaa kohti, ja aamuyön puolella oli jo täysin tyyntä.

Tiirat olivat jo kaikkonneet muuttomatkalleen. Vain pari kalatiirapariskuntaa ruokki vielä lentopoikasia kivikossa. Niinpä kun aamulla auringonnousun alla katselin kohti kuvausmestoja, motivaatio meinasi olla hakemisissa. Lintuja näytti olevan tosi niukasti, ja lisäksi eilisen päivän jäljiltä länsirantaa huuhtoi melkoinen maininki. Päätin kuitenkin, että nyt menen, kerran meinasin. Ainahan sieltä jotain hauskaa on irronnut, vaikka ensi alkuun on näyttänyt huonolta.

Länsirannallle löi siis maininki ja sitten vielä itärannalle nousi aallokko pienen koillistuulen virittämänä. Kuvausolosuhteet olivat siis haastavat. Jotain kuitenkin syntyi, parhaat kuvat tulivat rantasipeistä. Hauskin havainto oli vielä aivan pieniä poikasiaan lämmittävä tylli. Luin sitten myöhemmin opuksista minulle uuden tiedon, että tyllillä voi ainakin etelämpänä olla kaksi tai jopa kolme pesyettä kesässä.

Once more Great Grey Owl as the picture of the week. The male have brought a Bank Vole for his family. I have seen maybe around twenty prey of GG Owls, all of them have been Bank Voles. It is so small comparing to size of the Owl.